Motivaatio syntyy haasteesta, joka on riittävän suuri, mutta ei mahdoton toteuttaa

juoksu sateessaTämänkertainen kirjoitukseni inspiraatio syntyi inspiraation puutteesta. Kesäloma on ohi, mutta oma oloni on toisenlainen kuin muina kesinä. Olemme mieheni kanssa huolehtineet lasten lomasta ja käyneet jopa ulkomailla. Oma olo ei kuitenkaan jostain syystä tunnu levänneeltä. Välillä joko omaa syytään tai itsestä riippumattomsita syistä saatta lomallakin olla niin paljon kuormittavia asioita, että lepoa ei ole ja loma ei auta palautumisessa riittävästi. Mietin, kuinka tällaisesta aiheesta voisi kirjoittaa jotain.

Joskus on hetkiä, jolloin on väsymyksen vuoksi  vaikea saada kiinni tutuista harrastuksistakaan. Ajattelen juoksemista, mutta ajatus ei saa minua innostumaan. Vettä sataa. Vesisade ei ole mikään este lähteä juoksulenkille silloin, kun on innostunut juoksemisesta. Päätän käydä kaikesta huolimatta aivan pienellä viiden minuutin juoksulenkillä ennen saunaa. Koska minulla ei ole kelloa mukanani, asetan itselleni etapin niin lähelle, että tiedän varmasti jaksavani juosta sinne ja takaisin viidessä minuutissa. Asetan mielikuvissani maalin tuon etapin kohdalle.

Äiti, tytär ja jalkapallo

JalkapalloTänä aamuna päädyin vihdoin läheiseen puistoon tyttäreni, kahden jalkapallon ja Fortum Tutor -Playbookin kanssa. Kerrottakoon, etten itse ole koskaan pelannut jalkapalloa, en muista, että se olisi edes koulussa kuulunut tyttöjen liikuntatunnille. Lasten harrastusten myötä olen löytänyt itseni tekonurman laidalta ja välillä nurmeltakin nauttimasta sen ihanasta, voimaa antavasta vihreydestä ja kumimurskeen keveästä nosteesta askelten alla. Ei ihme, että siihen lajiin voi hurahtaa.

 Harjoittelimme aluksi pallon hallintaa vasemman jalan ulko- ja sisäsyrjällä Playbookin ohjeiden mukaisesti, mutta hyvin nopeasti tyttäreni päätyi opettamaan minulle vielä hauskemman harjoituksen. Rajatun neliön (5m X 5m) sisällä yritimme kumpikin pitää omaa palloa hallussa ja tilaisuuden tullen potkaista vastustajan pallon ulos neliöstä. Se oli hauskaa, niin hauskaa, että hiekkatiellä kävellyt pieni tyttö pysähtyi isänsä kanssa touhujamme seuraamaan. =) Potkaisin toisen palloista heille.

Keräilukulttuurista ruuanvalmistukseen: Leivän ja juuston historiaa

viljat Leipä syntyi ylikiehuneesta puurosta vahingossa 6000 vuotta sitten

Esi-isämme söivät pääasiassa aluksi juuria, marjoja ja metsänriistaa. Viljakasveja ja jyviä löydettiin sattumalta luonnosta ja niiden jyviäkin syötiin sellaisenaan. Kun tulen teko keksittiin, kokeiltiin jyvien paahtamista. Selvisi, että paahdetusta jyvästä kuori irtosi helposti hieromalla jyvää kivellä. Hieromalla syntyneestä rouheesta ryhdyttiin keittämään puuroa. Puuro kiehui vahingossa keittopadan reunojen yli ja paistui kuumilla kivillä kakkaroiksi. Kakkara oli helpompi kuljettaa evääksi metsästysretkelle kuin puuro. Leipätaikinaa ei tuolloin osattu hapattaa, eikä leipä siksi ollut kovin hyvin säilyvää.

Herkän ihmisen elämänpoluilla

sensitiveTänä kesänä olen saanut nähdä uuden ihmeen, vastasyntyneen pienen kummipoikani. Pienessä ihmisessä on niin paljon mahdollisuuksia, elämä on avoin ja edessäpäin. Ihmeellistä on myös se, kuinka lapset kehittyvät omien edellytystensä mukaisesti ja oppivat asioita itsestään ja ympäristöstään tutkimalla.

Opisellessani yliopistossa eriyispedagogiikan asiantuntijakoulutuksesa pohdin usein, että sitten kun minulla on aikaa, haluan alkaa koota ajatuksiani ja tietoa vaihe vaiheelta ymmärtääkseni kokonaisvaltaisemmin erityisesti herkän lapsen leikin ja oppimisen kehitystä, perimässä saatuja persoonallisuuden piirteitä unohtamatta. Yhä enenevässä määrin saatavillamme on tietoa siitä, miten lasten kehitystä voidaan seurata ja turvata neuvolaseurannan avulla. Kaikkea ei kuitenkaan tavoiteta mittareilla ja joskus laajemman ymmärryksen avulla voidaan helpottaa erilaisen lapsen ja hänen vanhempiensa emotionaalista kuormitusta, jota mittarit harvoin tavoittavat.

Kävelystä juoksuun - miten siihen siirrytään?

KesätaivasbySententia

Kaikki on lähtenyt liikkeelle hyvin pienistä tavoitteista, joita olen kasvattanut matkan varrella. "Pitkäkin matka täytyy aloittaa yhdellä askelella", sanoo kiinalainen sananlasku. PT Kirsi antaa ohjeeksi Kuntopiirissään, että kun pohjakunto on hankittu, mutta juoksu lajina on uusi, kannattaa jatkaa juoksun ja kävelyn yhdistämisellä. Esimerkiksi:

Lähtö: Kävely 5 min., rento hölkkä 2 min., kävely taas 5 min.

Paluumatka: hölkkää 2 min., kävele loppu 10 min.

Kiitos Kirsille hyvistä ohjeista! En ole koskaan juossut maratoonia, mutta uskon että senkin harjoittelu alkaa siitä, että korvien välissä tietää lähtevänsä juoksemaan ensin muutaman minuutin ajaksi. Kävelyn määrää vähenentään seuraavalla kerroilla ja juoksun määrää lisätään.  Itse aloitin tauon jälkeen juoksemalla 10 minuuttia suuntaan ja takaisin, koska minulla on juoksusta paljon kokemusta. Kun juoksu alkoi sujua, pidensin matkan viiteentoista minuuttiin,  ja juoksin osan matkaa myös takaisin. Matka pysyi aika pitkään samana, koska halusin löytää juoksuun myös sitä tunnetta, että selviydyn tästä matkasta hyvin edestakaisin, ja että juokseminen on kivaa!

Kaalimaan katastrofi

LehtikaaliVuosi sitten tein ihka ensimmäinen kasvimaani. Maltoin olla ahnehtimatta liikaa palstatilaa ja sain kuin sainkin jotain siellä  kasvamaan. Kehäkukat kuulemma pitävät hyönteiset loitolla - ne onneksi kasvoivat hyvin! Eriväriset porkkanat eivät itäneet lainkaan. Hyvin ei käynyt liioin lehtikaalin kanssa, se joutui etanoiden kaluamaksi. Sain vinkin, että kannattaa laittaa olutta teevadille, kerätä siitä kupsahtaneet etanat pois ja laittaa uusi vati tilalle.

Olutoppi mielessäni istutin tänä keväänä toiveikkaana lehtikaalit ruukkuihin itämään. Vaan kuinkas kävikään! Pienet kalaintaimeni ovat reikiintyneet jo ennekuin ehtivät kasvimaalle! Syynä on luultavasti kaalikoi, jonka yle uutisoi on tehnyt invaasion Suomeen. Ehkä ensi vuonna sitten ? Vai kannattaisiko vaihtaa suosiolla vaikkapa pinaatinviljelyyn? 

 

Latva-artisokkaa lounaalla 340 kcal

artisokkalounasKuvan lounas ei kuvassa näytä kaksiselta, mutta voin sanoa, että tyhjensin lautasen lounasaaikaan hyvällä ruokahalulla. Sarjassamme lounaaksi "nopeasti jotain terveellistä", eli: 100g pariisinporkkanoita (itse kuorittu, kattilassa höyrytetty porkkana olisi parempi vaihtoehto, suosittelen!), 240 g suolaliemeen säilöttyä latva-artisokkaa, 40 g fetajuustoa, 1 rkl oliiviöljyä ja hiukan suolatonta sitruunapippuria. Kasviksia 340 g vuorokauden 500 grammasta nautittu, ja vain 340 kcal! Ei huono lounas, ja oikeasti hyvän makuinen! 

Latva-artisokalla on myös monia todella vaikuttavia ominaisuuksia.

Latva-artisokka on vanhimpia viljeltyjä vihanneksia ja kuuluu ohdakkeiden sukuun. Professori Sinikka Piipon mukaan latva-artisokka on kiinnostavimpia lääkekasveja tärkeän tehtävänsä eli maksan suojaamisvaikutuksen vuoksi. Osa latva-artisokan vaikutuksista on jo tunnettuja, esimerkiksi se, että latva-artisokka parantaa ruoansulatusta, lisää sapentuotantoa ja -eritystä, sekä sappikanavan supistuskykyä. Se myös suojelee maksaa myrkyiltä ja aktivoi maksasolujen uusiintumista. Vastikää on saatu selville, että kasvi myös alentaa kolesterolia ja vähentää triglyseridejä.

Hyvää oloa suorittamatta, kuntoiluun jatkuvuutta luovuttamatta.

toukokuu

Takanani on liikunnallinen viikko: olen joogannut salilla ja AVAn Namaste -joogan äärellä, kävellyt 6 km vaunulenkin kirpputorille, korvannut väliin jääneen lauantailenkin jälkikäteen 40 minuutin juoksulla, lähtenyt lihaskuntotunnille, mutta päätynyt Body Combat -tunnille ja raahautunut perjantaina vielä tekemään valmentajan suunnitteleman kuntosalitreenin. Tavallisesti saan kuntoilusta hyvää energiaa ja endorfiinia, mutta tällä viikolla palasin salilta takasin entistä uupuneempana. Ahnehdin kuntoilua liikaa, ja koska elämässäni on kuntoilun lisksi paljon muitakin energiaa vaativia asioita, en ehdi palautua. Opetus on, että on hyvä ymmärtää, mikä on itselle ja omaan elämäntilanteeseen nähden sopivasti liikuntaa.

Vettä ja kanaa Kiev

kanaa kiev Tällä kertaa kuva taas "tien päältä". Pysähdyin syömään Neste Imatran buffetlounaalle. Tarjolla oli jos jonkinlaista pasta- ja perunalisuketta, mutta lautasmallia nouattaen kokosin annokseen ensin puolet salaattia pähkinöillä höystettynä, sitten proteiiniksi Kievin kanaa ja vähän bearnaisekastiketta. Ruokajuomana vettä!

Salaatista täytyy todeta, salaattivalikoima oli minusta poikkeuksellisen suppea, tomaatit maistuivat paleltuneilta. Kana oli rapeaa ja maukasta. Buffeen hinta oli hieman kymmenen euroa ja joitakin kymmeniä senttejä päälle. 

 

 

 

Lounas

porsaan uf lounas 346.04 kcalHei!

Ruuanlaittotaito on sydämenasiani, se sai kipinän koulun kotitaloustunnilla ja vahvistui restonomiopintojeni aikana. Se, millä ja kenen kanssa ravitsemukselliset tarpeemme täytämme,  ovat tunneasioita. Siihen, mitä syö ja muille tarjoaa, kannattaa todella panostaa, mutta ruuanlaitto ei saa olla liian vakavaa. Pikkurilli pystyssä pyörivää kokkia minusta ei saa tekemälläkään. Arjessa ruuanlaiton on oltava helppoa ja sujuvaa, toisinaan on mukava heittäytyä hieman haastavamman ateriaprojektin vietäväksi. Tärkeää on löytää laadukkaista raaka-aineista valmistetun ruuan huvi ja hyöty, maku ja merkitys.

Olen oppinut valmistamaan myös erityisruokavalioon kuuluvia ruokia helpoista raaka-aineista ja iloinnut siitä, että ne ovat maistuneet kaikille! "Sä teet outoa ruokaa, mutta se on hyvää!" oli erään nuoren miehen kommentti pestolohestani. Kasvisten syöminen on lapsuudessa opittu tapa, ja terveellisen elämän eväät ovat iskostuneet mieleeni terveydenhoitajaäitini opastuksella! Mielestäni yhä tärkeämpää on huolehtia, että kasviksia kertyy lautaselle riittävästi. Olen myös hyvin kiinnostunut ruuan ravitsemuksellisesta arvosta ja tätä tietotaitoa olen saanut hankkia ja soveltaa sekä työssä että vapaa-ajalla. Ruuan merkityksen ymmärrys konkretisoituu, kun sitä valmistetaan itse ja syödään itse, koetaan se omakohtaisesti. 

Sivut

Tilaa syöte Viisastentori RSS