Sairastelua

Vekku oli toukokuun alussa hoidossa ja siellä sattui ikävä tapaturma, kun sen hännänpäähän tuli haava. Haava alkoi kuulemma  parantumaan, mutta parin päivän päästä sitä alkoi ilmeisesti kutista ja Vekku päätti hoitaa sitä itse. Eläinlääkärireissuhan siitä tuli ja antibiootti ja kipulääkekuuri. Noistahan meni tietysti mahakin sitten sekaisin, joten hoitajilla on ollut kädet täynnä työtä. Varsinkin kun eläinlääkäri oli antanut kuuleman mukaan antanut vielä hiukan vanhantavat hoito-ohjeet.
Kotiin tultuamme päätin käyttää Vekkua vielä uudestaan eläinlääkärissä ja tuomio on että haava ei parane itsestään vaan häntää täytyy typistää. Aika on varattu huomiselle ja samalla rauhoituksella otetaan sitten viralliset kyynär- ja lonkkakuvat.
Suurin ongelma hoitamisessa on ollut se että Vekku on päässyt hoitamaan haavaa itse. Käytännössä se on nuollut ja purrut haavaa. Muutaman kyselyn ja kokeilun perusteella olen nyt löytänyt tavan minimoida haavaan pääsy. Vaihtaessani tänään sidettä otin kuvasarjan, jos vaikka joku muukin joutuu tällaista pohtimaan.

Jätin haavan kuvan pois, koska se ei ole kovinkaan nätti. Sitä voi käydä katsomassa täältä. Tuosta kuvasta ei käy tilanne ilmi, kun haava oli viime yön aikana tarttunut kiinni ja en halunnut sitä repiä auki. Hännänpäässä näkyy siis viimeinen nikama ja pää on halki. Jos se tuosta arpeutuisi niin se jäisi kaksihaaraiseksi ja sen takia sitä operoidaan.

Seuraavasi sidontakuvat:

Tällä suojataan haava. On todella helppokäyttöistä,
kun tarttuu kiinni lähes itsestään.
 
Ensin pyöräytetään näin

 

Sitten vielä kerran yli ja ympäri

 

Tehdään häntään teippaus itseliimautuvalla teipillä hiukan
ylemmäs

   

Vessapaperirullan hylsystä voi ilmastointiteipin avulla
askerralle tällaisen. Molemmat päät jätetään hiukan auki.
Edellisen kuvan oikeassa laidassa olevista lärpäkkäistä
teipataan kiinni häntään tehtyyn teippaukseen. Näin hännänpää
jää ilmaan ja pääsee tuulettumaan.
 
 
Koko komeuden kruunaa kauluri ja sukkahousut.
Hylsy litistyy, mutta suojaa silti.

Kommentit

Voi Vekkuliiniä,
sain vinkkiä, että operoinnin jälkeen häntä on oikeasti kipeä ja koirathan eivät hevillä kipua näytä, joten kipulääkkeiden kanssa ei kannatta pihtailla. Pidetään peukkuja nopealle parantumiselle... Soile

Voi Vekkua! On muuten niin Reima-veljensä kanssa samannäköinen alimmassa kuvassa, että jos en tietäis, niin Reppedoodleksi luulisin!

Ensimmäinen yö katkaisun jälkeen takana ja koirassa on taas virtaa entiseen malliin. Selvästi se avoin haava vaivasi enemmän.
Nyt kun olin saanut haavan suojattua paremmin niin tulehduskin oli jo asettunut, mutta päätettiin kuitenkin operoida ettei häntään jää kahta päätä.
Samalla selvisi että lonkat eivät ole priimaa, mutta odotellaan nyt viralliset lausunnot ennen tarkempaa arviota.
Hännästä otettiin myös kuvat ja toimitettiin kennelliittoon eläinlääkärin todistuksen kanssa, jos vaikka joskus vielä käytettäisiin näyttelyssä.

Lisää uusi kommentti