Vappujälki

Nyt kun lumet ovat lähes sulaneet täältäkin niin päästiin tekemään ensimmäinen metsäjälki.
Tiedot:

  • Pituus reilu 100 m
  • 2 kulmaa, joista toinen alle ja toinen yli 90 astetta
  • 2 ojan ylitystä
  • 4 keppiä
  • 30 minuuttia vanha
  • Lähetys janalta
Kävin tekemässä jäljen vanhenemaan takametsään ihan tavallisissa vaatteissa, mutta kun palasin sisälle niin Vekku jotenkin aavisti siitä huolimatta. Se oli nimittäin aivan täynnä intoa. Odottelin vartin sen rauhoittumista ja sitten kasailin namit ja loppupalkan taskuun ja lähdettiin ulos pissilenkille.
Kotiin palattuamme kävin hakemassa liinan varastosta ja Vekulla painui nenä samantien maahan. En siis kytkenyt vielä liinaan vaan otin liinan mukaan. Tässä tapahtui ohjaajalle virhe numero 1, kun päästin sen ajamaan omaa poistumis jälkeä. Mennessämme janan alkuun Vekusta huomasi selvästi että A se oli korkeilla kierroksilla ja B jälki oli liian tuore.
Janan alussa käskin Vekun maahan ja odotin että kierrokset laskevat ennen kuin edes kytkin sitä liinaan. Liinaan kytkemisen jälkeen odotin taas kierroksien tippumista ennen kuin komensin ylös. No sitten taas oli liikaa kierroksia, kun korvia ei meinannut olla päässä lainkaan. Jäljelle Vekku lähti vauhdilla ja löysi jäljen heti, mutta lähti tietenkin takajäljelle. Huomasi kyllä itse ja 5 metrin päässä ja alkoi etsimään jälkeä uudestaan.
Jäljellä mentiin alkuun tarkasti ja kohtuu rauhallisesti. Ojan ylitys meni hienosti. Sitten olikin vuorossa ensimmäinen keppi ja Vekku löysi ja tarkensi sen hyvin. Merkkasin naksulla ja annoin komennon maahan, jota koira tottelikin hyvin. Olin varannut jokaiselle kepille reilun makkarapalan ja Vekku sai syödä sen maassa. Koirasta näki että mieli teki jo jäljelle, mutta odottelin ihan rauhassa että palkka on syöty ja että Vekku on rauhoittunut ennen kuin komensin uudelleen jäljelle.
Sitten oltiinkin kulmassa, jonka luo olin sijoittanut kepin. Keppi jäi huomaamatta, mutta kulma meni tarkasti. Seuaavalla keppi oli myös kulmassa ja sen Vekku bongasi ja toisin samat hommat kuin ensimmäisellä kepillä. Kolmas keppi jäi taas löytymättä, kun tuuli vei hiukan hajua mukanaan. Sitten olikin enää jäljellä toinen ojan ylitys, jossa Vekku meni taas tuulen mukana, mutta tuli takaisin jäljelle hienosti. Nyt kun tarkemmin ajattelen niin siinä kohdalla maa rikkoutui myös hiukan kauempaa, kun jälkeä tehdessäni kuljin latvuksesta maahan kiinnittyneen puun yli ja silloin latvus irtosi maasta.
Jäljen päähän ja palkalle Vekku meni tosi tarkasti nenä maassa. Palkan jälkeen kävimme vielä etsimässä sen yhden metsään jääneen kepin, jonka Vekku tällä kertaa tarkensi hienosti. 
Seuraavaksi teemana ovatkin kepit. Täytyykin tehdä niitä vähän lisää.

Kommentit

Kyllä huomaa miten mieluisaa puuhaa tuo jäljestäminen koiralle on. Oletko muuten miettinyt Spanielien taippareita? Eiköhän niihin jollain konstilla vielä nykyäänkin saattaisi päästä (??).

Kyllähän mulla taipparit on mielessä, mutta niissä on yksi ongelma. Vekkuhan ei ainakaan viime kesänä suostunut noutamaan syvästä vedestä. Tähän on tarkoitus hakea muutosta kaverin labukan avulla ja mulla on varattu myös pari tavia jos vaikka riista houkuttaisi veteen :)

Meilläkin taisi Hiisin ekojen vesinoutokertojen kirittäjänä toimia kaverin labukka :). Kilpailuasetelma kummasti antaa lisää uskallusta...

Anna vaan sen jäljen vanheta välillä parikin tuntia, niin koira ajaa entistäkin tarkemmin. Jää myös turhat hötkyilyt pois, kun pitää vähän tehdä töitäkin. Meillä kävi viime kesänä niin, että kun en tajunnut vaikeuttaa jälkeä ajoissa tarpeeksi, niin Hiisi alkoi keksiä muuta tekemistä kesken jäljestyksen. Kun vaikeusastetta ja vaihtelua on tarpeeksi, niin koiran asennekin on ihan eri luokkaa.

Mä kans mietin, että mennään taippareihin, jos niihin vielä pääsee ja kohtalaisella vaivalla paikka saadaan. Olen kuullut, että on ihan kokemuksenakin tosi mukava.

Lisää uusi kommentti