Jäljestystä ja metsästyksen aloittelua

Vekkua on selkeästi ruvennut riista kiinnostamaan enemmän kuin aiemmin tai sitten olen vain käyttänyt riistaisemmilla alueilla ulkoilemassa. Esimerkiksi hirven kiimakuopaltakin jäljestettiin hirven jälkiä puolisen kilometriä. Kuhmossa käväistessämme pääsimme kanalintujenkin jäljille ja nekin tuntuvat kiinnostavan kovasti. Haku on paljon laajempaa kuin ihan tyhjässä metsässä. Tällä hetkellä voiton vievät kuitenkin jänikset ja rusakot. Niiden hajujen perään lähdetään sata lasissa ja hihnassakin vedetään täysillä, vaikka muuten hihnakäyttäytyminen on hyvää. Yhtä siipirikkoa puluakin yritettiin saada kiinni, mutta se oli liian vaativa, kun minä en päässyt sitä ottamaan hengiltä ja Vekku taas ei sitä suostunut tappamaan, yritti vain kantaa suussaan.

 
Edellisen blogin kirjoituksen jälkeen olemme ajaneet kaksi jälkeä. 
 
Kuhmossa ollessa tehtiin yksi jälki kahdella kulmalla. Vekku nostaa jäljen janalta tosi hyvin. En ole kertaakaan nähnyt että olisi mennyt jälkeä yhtään takaperin. Jäljessä oli kaksi kulmaa oikealle ja ne oli merkattu paperilapuilla. Ensimmäisellä kulmalla Vekku selkeästi nostaa nenän maasta ja haistelee jotain ilmasta. Nyt jälkikäteen tiedän että merkkasi sitä paperin palaa vaikka se oli puolitoista metriä korkealla. Toiselle kulmalle tultaessa maassa alkaa olla tosi paljon hirven jälkiä ja toisella kulmalla Vekulle tuleekin elämänsä ensimmäinen hukka hirven jälkien takia.Niitä oli oikeasti tosi paljon. Hetken (minuutti pari) haahuilun jälkeen annan uudelleen jälki-vihjeen jolloin Vekku muistaa että mitä oltiin tekemässä ja menee suoraan jäljelle ja jatkaa lopun matkan eksyneen luokse. Tällä kertaa siis jäljen päästä löytyikin eksynyt. Aiemmin ongelmana ollut jäljestyksen lopetuskin on nyt alkanut selvitä. Ensimmäinen askel oli kissan märkäruoka, joka on riittävän hyvää että se hotkaistaan. Toisena keinona olen ottanut tavakseni vaihtaa jälkiliinan talutushihnaan.
 
Tänä viikonloppuna tein kaksi jälkeä. Tällä kertaa keskityin pituuden sijaan kulmiin ja lisäsin uutena haasteena kepit. Kulmia lauantain jäljellä oli 7 ja maasto oli paikoitellen melko vaikea kulkuista, joten siihen pakostakin tuli kaarroksia. Alue jolla jälki oli on kapeimmillaan 50 metriä ja sen keskellä kulkee polku. Näin ollen tuolla kulmamäärällä tähän kolmen sadan metrin jälkeen tuli aika paljon polun ylityksiä ja kävelinpä jokusen metrin polullakin. Näistä ei koitunut mitään ongelmia. Jälki oli tosin vain puolen tunnin ikäinen, joten muutamassa kohdassa Vekku vaihtoi ilmavainuun ja kulki noin metrin päässä jäljestä. Tällä kertaa olin tosiaan ottanut mukaan neljä keppiä, joista tällä ekalla kerralla Vekku merkkasi ja löysi kolme. Kepillä joka Vekulta jäi selvästi merkkaamatta se pysähtyi ja vaihtoi ilmavainuun paria metriä ennen ja meni tuulen alapuolelta noin metrin päästä ohi koko ajan haistellen ja hakien. Nyt toisen jäljen perusteella uskon että Vekku tuonkin kepin huomasi, mutta ei vaan jostain syystä osannut sitä merkata. Kun Vekku palasi jäljelle niin minä nappasin kepin mukaani. Perillä odotti kissan ruokapurkki, joka maistuikin jäljestäjälle hyvin. Jälkeä tehdessäni olin huomannut kantarelli paikan ja pyysinkin Vekkua etsimään "rellejä". Tällä kertaa en tyytynykään pelkkään haisteluun vaan annoin vihjeen uudestaan niin monta kertaa että Vekku keksi istua kantarellien viereen. 
 
Tänään sunnuntaina tein jäljen samaan maastoon kuin eilen, mutta toiseen suuntaan ja osittain ristiin eilisten jälkien kanssa, jotta jäljellä olisi harhoja. Keppejä oli taas neljä. Periaatteessa lähetin taas janalta kymmenen metrin päästä, mutta tällä kertaa olin epähuomiossa sijoittanut janan tiheikköön, joten siitä ei kovin suoraa tullut. Keppien varalta minulla oli mukana naksutin, kuten eilenkin, ja ne menivät tosi hyvin. Jännää kuinka Vekku vaihtaa aina metriä paria ennen keppiä ilmavainuun ja alkaa hakemaan aivan eritavalla. Haisteltuaan keppiä jonkin aikaa Vekku jää nykyään odottamaan palkkaa, jopa ennen naksua :-) Noita eilisiä harhoja Vekku pariin otteeseen tarkasti, mutta palasi aina takaisin jäljelle. Tällä kertaa Vekku oikaisi yhden kulman ilmavainulla. Varsinkin tänään Vekun vauhti kasvoi loppua kohden. Vekkuhan on tähän asti jäljestänyt todella maavainuisesti, mutta ilmeisesti varmuuden kasvaessa on nyt alkanut käyttämään myös ilmavainua. Vauhti pysyy kyllä vieläkin varsin verkkaisena, koska ilmavainulla Vekku joutuu aina hiukan varmistelemaan ja palaamaan välillä hiukan taaksepäinkin.
 
Sieniin tuolla jo viitattiinkin ja tässä vähän aivan tuoreita mietteitä. Tähän asti Vekku on etsinyt sieniä ihan parin metrin säteellä minusta ja saanut palkan siitä. Jostain syystä tänään Vekku päättikin etsiä sieniä laajemmalta alueelta. Ilmeisesti vainusi niitä jostain, mutta emme vain sattuneet tarkalleen oikeaan kohtaan. Pitäisi vain saada tuo merkkaaminen toimimaan. Tuollainen muutaman sekunnin normaalia pidempi haistelu, kun tahtoo jäädä näkymättömiin.
 

Kommentit

Samaa tahtia taitaa nuo velipojat kehittyä. Hiisikin on selvästi alkanut reagoida aiempaa voimakkaammin elukoitten jälkiin. Ihmisjäljellä riista ei ole onneksi ainakaan vielä pahasti häirinnyt.

Tarkentaako Vekkukin muuten kepit niin, että se menee ensin nenä ilmassa vähän kepin ohi, palaa sitten takaisin ja tekee tavallaan ympyrän kepin ympärille?

Tarkennus riippuu hiukan tuulen suunnasta. Vekku tarkentaa aina tuulen alapuolelta. Sivutuulella menee yleensä noin puolet koiran pituudesta ohi. Vastatuuleen menee aika suoraan ja myötätuulessa tekee tuollaisen kiepsautuksen. Tuohon tarkennukseen vaikuttaa varmasti se että Vekku jäljestää mielestäni tosi rauhallisesti, vaikka nostaa ennen jälkeä kierroksia.

Taitaa se tuuli vaikuttaa Hiisilläkin. Tänä kesänä on ollut hirmu tuuletonta, joten minusta tuulen suuntaa on ollut hankala havaita. Pitäisi opetella tarkkailemaan sitäKIN. Kauheasti on opeteltavaa tässä jäljestyksessä, mutta on se vaan kivaa hommaa :). Jos jaksat ja viitsit kuvata niitä Vekun jäljestyksiä, niin pistä tänne blogiin!

Lisää uusi kommentti