Pikaloma

Käväistiin mökillä nukkumassa yönseutu, kun haettiin hiukan kiviä Japanilaiseen puutarhaan. Tällä kertaa sattui kameraankin tallentumaan muutama muisto.
 
Espanjanvesikoira Vekku leikkii frisbeellä
Vekun lähes entinen lempilelu saa kyytiä
Espanjanvesikoira Vekku juoksee frisbeen kanssa
Vauhtia riittää

 

Espnajanvesikoira Vekku tuijottaa koskelon poikia
Jos vain nuo saisi suuhunsa (koskelopoikue)
Koira katsoo järvelle
 Järvellä kulkevaa liikennettä on mukava seurailla. Asento on ainakin valpas. 
Koira kurottelee keppiä järvestä
Kurotus, jottei vain joutuisi uimaan
Koira tuo keppiä järvestä
Palautus

 

Koira katsoo kivilaiturilta
Et kait sä jätä?
Koira miettii että hyppäisikö järveen vai ei
Hyppäiskö vai eikö hyppäis. Ei hyppäis
Vekku osaa kyllä uida, mutta jostain syystä omatoimisesti ei vielä kauheasti läträä. Juoksee kyllä rantavedessä ja käy ihan sillä uintiin lähden rajalla kääntymässä, mutta uimaan ei mennä. Eiköhän tämä sitkeällä kepin rantavedestä noutamisella saada muuttumaan. 
 
Lauantaina tehtiin jälki paahtavan kuumaan aurinkoon perjantaina ajetulle nurmikentällä. Jälki oli noin tunnin vanha ja liian vaikea Vekulle. Tässäkin oli kulma, kuten siinä jonka tein helatorstaina. Kulma meni hienosti, mutta suorilla Vekku tahtoi eksyä jäljeltä. Erityisesti vanhat renkaan jäljet kiinostivat. Teenköhän minä liian lyhyitä jälkiä, kun Vekku ei meinaa malttaa jäädä palkalle (maksalaatikkoa) vaan alkaa etsimään jälkeä laajoissa kaarissa. Vai liekkö palkka liian pieni verrattuna nenävaihteeseen.
 
 
Sunnuntai-aamuna tein ensimmäisen verijäljen. Jälki oli 2.5 tuntia vanha, vajaa 200 metriä pitkä ja sisälsi yhden makuuksen. Se meni tosi hienosti. Vekku tajusi homman juonen heti kun lähdettiin liikkeelle. Kävi kyllä alusta lähtien hiukan kierroksilla, kun nosti menojälkeni ja ajoi ensin niitä. Odotin alussa sen aikaa että Vekku rauhoittui ja sitten osoitin verijäljen alun. Koira lähti seuraamaan jälkeä tosi tarkasti maavainulla ja kohtuullisella nopeudella. Haisteli makuuksen tarkasti, vaikkakaan ei tykännyt makuukselle tulleista muurahaisista. Makuukselta lähdettiin 90 astetta tuulen suuntaan, mutta kun sieltä ei maasta mitään löytynytkään Vekku kaarsi pienellä säteellä takaisin oikealle jäljelle. Makuuksen jälkeen maasto vaikeutui ja yhden tiheän puskan Vekku päättikin kiertää vaikka jälki meni suoraan sen läpi. Oli siis kokoajan menossa jälkeä pitkin. Kaadolla odotti sitten yksi lempileluista eli pallo, mutta se ei tällä kertaa kiinnostanutkaan lainkaan vaan Vekku olisi halunnut jatkaa jäljestämistä ja vaihtoikin sujuvasti minun poistuma jälkiini. Tästä viisastuneena annankin jäljen vanhentua seuraavan kerran reilusti pidempään.
 
On se mahtava koira!

Kommentit

Heippa!

Tuli mieleen, että ajettiinko nurmi normaalilla vai päältä ajettavalla leikkurilla ja oliko nurmikolla tallusteltu paljon ennen jäljen tekoa?
Jos nurmi esim. Ajettiin normaalilla nurmenleikkurilla, niin ei ihme jos jäljestäminen oli vaikeaa, sillä jälkiähän on ristiin rastiin pohjalla. :) Vuorokauden jälkeen jäljistä lähtee vielä kohtuu voimakas tuoksu mikä sekoittaa vielä nuoren koiran työskentelyä...

Ja luultavasti jäljet saisivat jo olla himpun pidempiäkin kun kerta palkan jälkeen intoa riittää. :)

t. Miron Jenni

Ajettavalla oli leikattu. Niin ja olian tuossa tosiaan sekin että tuo oli ensimmäinen jälki jonkun muun kuin minun tekemänäni. Hyvin Vekku silti siihen jäljelle palasi ja kulmankin meni tosi tarkasti verrattuna aiempaan, jossa veti pari metriä pitkäksi ja kääntyi katsomaan että mitäs nyt tapahtui :-)

Lisää uusi kommentti